6. kurssikerran jälkeen - Talja
Perustekniikan kertausta – jälkipito
Suorituksen viimeinen vaihe on jälkipito, jota harjoittelimme viimeisellä kurssikerralla.
Jälkipidossa ampujan katse säilyy taulun keskustassa, pää pysyy paikallaan, vetokäsi pysähtyy kaulalle ja jousikäsi jää kannattalemaan jousta. Jälkipito on tärkeä vaihe suorituksessa, sillä sen puuttuminen voi pilata hyvin alkaneen suorituksen.
Onneksi olkoon!
Olet oppinut ampujaan jousella! Se on hieno taito! Voit nyt aloittaa omatoimisen harjoittelun seurassa. Kyseessä on kuitenkin taito, jota ei koskaan opi täydellisesti. Onkin suositeltavaa, että sinulla olisi lähellä valmentaja, joka voi ohjata tekniikkaasi myös vastaisuudessa. Jos seurassasi järjesteteään jatkokursseja, lähde mukaan. Hyödyt niistä varmasti.
Alla olevalle videolle on koottu vielä muistin virkistämiseksi koko suoritus. Voit palata tähän ja aiempiinkin materiaaleihin koska tahansa linkkien kautta, joten pidä linkit tallessa.
Katso kertaus oppitunnista videolta
Tässä vielä muistin virkistämiseksi linkit kaikkien kurssikertojen jälkeisiin materiaaleihin:
1. kurssikerta: Vartalon asento ja T-asento
2. kurssikerta: Valmistautuminen
3. kurssikerta: Veto ja selkälihasten käyttö
4. kurssikerta: Ankkurointi, keskittäminen ja tähtääminen
5. kurssikerta: Laukaus
6. kurssikerta: Jälkipito ja kokonaissuoritus
Toivottavasti tapaamme pian! Hyviä osumia!
Pitkäjousi
Pitkäjousi, englanninkieliseltä nimeltään longbow, on säilynyt pisimpään alkuperäisessä muodossaan. Käytännössä kyseessä on englantilainen pitkäjousi, jota alun perin käytettiin aseena (mm. epäsuoraan tuleen) ja metsästykseen. Robin Hood ampui pitkäjousella. Jousi on ampujaansa pidempi, suhteellisen kapea ja ilman vastakaaria lapojen päissä. Yleensä jousi on yksiosainen. Nuolet ovat tyypillisesti puunuolia.
Jousikäsi ankkuroidaan poskelle. Jotkut ampujat käyttävät nuolta tähtäämiseen, ja toiset taas ampuvat täysin vaistolla luottaen lihastuntemukseen.
Pitkäjousella kilpaillaan erityisesti maastossa, mutta nykyisin myös radalla. Jousta käytetään myös metsästykseen.
Vaistojousi
Vaistojousi on periaatteessa sama jousi kuin tähtäinjousi mutta ilman tähtäintä ja vakaajia. Käytännössä vaistojousiin tehdään myös omia keskiosia, joiden painotukset helpottavat ampumista ilman vakaajia.
Koska jousessa ei ole tähtäintä, käytetään tähtäämiseen nuolen kärkeä. Vaistojousessa ankkurointi tehdäänkin poskelle poskiluun alle. Näin nuolen pää tulee hyvin lähelle silmää. Ote jänteeltä poikkeaa myös tähtäinjousesta. Se otetaan nuolen alta, ja otteen korkeutta käytetään säätelemään osumapisteen korkeutta taulussa. Alempaa otettu sormiote vie osumaa alaspäin. Tätä sanotaan “jänteellä kiipeämiseksi”. Vaistolla ammutaan maastossa ja radalla. Ulkona aikuisten pisin matka vaistoluokassa on 50 metriä. Sisällä ammutaan samalta 18 metrin matkalta kuin muillakin jousilla.