5. kurssikerran jälkeen - Talja

Perustekniikan kertausta – laukaus

Laukauksessa nuoli lähtee matkalleen kohti taulun keskustaa. Kuten tunnilla opit, laukauksen tulee olla tiedostamaton, eli laukausta ei ”tehdä”. Se, mitä laukauksessa kuitenkin tapahtuu, on loogista seurausta siitä lihastyöstä ja liikesuunnista, joita olet tehnyt ENNEN laukausta. Tämä saattaa tuntua tässä kohtaa vielä hankalalta, mutta harjoituksen myötä myös laukaus kehityy paremmaksi.

Taljajousella laukaus tehdään rentouttamalla kämmentä, joka mahdollistaa tiedostamattoman laukauksen. 

Laukausta ja kämmenen rentouttamista on hyvä harjoitella narunpätkällä, jonka saa kiinni
laukaisulaitteeseen. Näin ampuja saa tunteen rennosta kyynärvarresta ja luonnollisesta laukaisulaite otteesta. Näin myös kämmenen rentoutus voidaan harjoitella ennen jousen käyttöön ottoa.

Tyypillisin virhe on tehdä itse laukaus, eli painaa tiedostaen laukaisulaitetta. Tämä näkyy suoraan taulussa nipun koossa.

Katso kertaus oppitunnista videolta

Katsaus tulevaan: jälkipito, kurssikisa ja merkkisuoritus

Seuraava treenikerta onkin sitten viimeinen. Tekniikkana opitaan vielä suorituksen päättävä jälkipito. Suoritus ei nimittäin pääty laukaukseen! Tämän jälkeen ampuja siirtyy tärkeään jälkipitovaiheeseen.  

Jälkipito tarkoittaa sitä, että ampujan katse säilyy taulun keskustassa, pää pysyy paikallaan, vetokäsi lennähtää taakepäin ja jousikäsi jää kannattalemaan jousta. Vaihe kestää noin 2-3 sekuntia. Yleinen virhe on vaistomaisesti katsoa ”nuolen perään”. Tämä kuitenkin katkaisee suorituksen liian aikaisin.

Jälkipidon aikana suorituksesta jäänyt lihasmuisti on tuoreimmillaan. Voit astia lihastuntemukset ja arvoida, mikä meni hyvin ja missä on vielä parannettavaa.

Kurssin viimeisellä kerralla voit suorittaa myös ensimmäisen jousiammunnan suoritusmerkin, valkoisen nuolimerkin. Jousiammunnassa on viisi suoritusmerkkiä, jotka ovat väreiltään valkoinen, musta, sininen, punainen ja kultainen – kuten värit jousiammuntataulussa uloimmasta keskimmäiseen. Merkkisuorituksessa tarkastellaan kolmea eri osa-aluetta: osumista, tekniikkaa ja tietämystä.

Valkoisen nuolimerkin suorittamiseen tarvittavan teknisen osaamisen ja tietämyksen olet opetellut tällä kurssilla. Osumista tarkastellaan 15 nuolen ajan 10 metrin matkalta 60 cm:n tauluun. Yhteistuloksen pitäisi olla vähintään 85 pistettä. Tsemppiä kisaan ja muista hehkuttaa onnistumisia vaikkapa Facebookissa!

Taljajousi

Jousityypit vaihtelevat perinteikkäistä pitkäjousista huipputeknisiin taljajousiin. Tässä kurssikirjeessä kerrotaan hieman taljajousesta.

Tämä jousityyppi perustuu lapojen päissä oleviin epäkeskopyöriin ja niiden välisiin kaapelehin. Nämä mahdollistavat sen, että jousen lavat ovat hyvin jäykät mutta samaan aikaan jousi on täydellä vetopituudella kevyt ampua. Eli nuolen lähtönopeus on erittäin korkea, mutta ampujan ei tarvitse käyttää tätä vastaavaa voimaa lapojen jännittämiseen.

Lisäksi taljajousessa käytetään laukaisulaitetta, joka vapauttaa jänteen aina suoraan. Tähtäimessä saa käyttää suurentavaa linssiä ja vesivaakaa sekä jänteessä saa käyttää takatähtäintä. Nämä tekevät jousesta tarkemman kuin muut jousityypit.

Taljajousella kilpaillaan omissa luokissaan kaikilla muilla tasoilla paitsi olympialaisissa. Yhdysvalloissa ja Euroopassa taljajousella on omat erityiset sarjat, joissa kilpaillaan rahapalkinnoista. Suomi on menestynyt hyvin taljajousiluokissa erityisesti maastoammunnan puolella.

Maailman Cupin finaali (Meksiko 2015)

Ulkokilpailut

Ulkokausi on jousiammunnan pääasiallinen kilpailukausi. Kilpaa ammutaan kentällä ja maastossa. Kentällä ammuttavassa tauluammunnassa pääasialliset kilpailumatkat ovat aikuisille tähtäinjousen 70 metriä ja taljajousen 50 metriä. Näissä ammutaan sisäammunnan tapaan karsintakierros (72 nuolta) ja pudostuskierrokset. Tähtäinjousessa pudotuskierroksilla käytetään sarjavoittopisteitä ja taljajousessa osumien yhteistulosta. Kilpailut huipentuvat ampuja ampujaa vastaan käytävään loppuotteluun.

Toinen, ja perinteisempi, kilpailumuoto on 1440-kierros, joka on saanut nimensä ammutusta nuolimäärästä (144) ja sen mahdollistamasta maksimituloksesta (entiseltä nimeltään FITA-kierros). Tässä kilpailumuodossa ammutaan 36 nuolta neljältä eri matkalta. Miehillä matkat ovat 90, 70, 50 ja 30 metriä ja naisilla 70, 60, 50 ja 30 metriä. Pitkillä matkoilla ammutaan 122cm ja lyhyillä 80cm tauluun. Juniorit ampuvat lyhyemmiltä matkoilta.

Maastoammunnassa ammutaan eri kokoisiin musta-keltaisiin tauluihin, joissa paras osuma-arvo on kuusi pistettä. Ammuntamatkat vaihtelevat 5-60 metriin. Etäisyys tauluun arvioidaan osalla rasteista itse, ja rastit voivat sijaita jyrkässäkin ylä- tai alamäessä.

Toinen maastolaji on 3D-jousiammunta, jossa kaikki etäisyydet 5-45 metriä ovat arvioitavia ja maalitauluina toimivat kolmiuloitteiset eläinhahmot. Yhden nuolen maksimipistemäärä on 11 pistettä.

Kilpailusäännöt löydät täältä.

Ulkona ammuttaessa sääolosuhteilla on aina vaikutusta ampujan suoritukseen. Harvemmin on täysin tyyntä, joten tuulen kanssa on opittava ampumaan. Käytännössä se tarkoittaa ennakon ottamista tuulta vasten ja taitoa lukea tuulen vaikutusta nuoleen.

Videolinkkejä:

Archery TV (World Archery)
Maailman Cupin finaali (Pariisi 2013)
Maastoammunnan MM-finaalit (Unkari 2010)

Jousiammunnan historiaa, osa 4

Olympialaiset

Ensimmäisen kerran jousiammunta esiintyi olympialaisissa vuoden 1900 Pariisin kisoissa. Siitä eteenpäin jousella ammuttiin vuosien 1904, 1908 ja 1920 kisoissa. Vuoden 1912 Tukholman kisoista laji jätettiin pois. Vuodesta 1924 aina vuoteen 1972 jousiammunta ei kuulunut olympialaiseen ohjelmaan. Münchenin kisoissa 1972 laji palasi ja on aina siitä asti kuulunut olympialaisten ohjelmaan. Tänä päivänä jousiammunta on yksi vakiolajeista ja sen asema on toistaiseksi turvattu.

Kilpailumuotoina vuosina 1972–1988 oli tupla-FITA, joka tarkoitti kahta täyttä FITA- kierrosta (nykyiseltä nimeltä 1440-kierros). Nuolia ammuttiin siis paljon, 288, ja voittaja selvisi uuvuttavan kilpailun päätteeksi. Vuonna 1988 Soulin kisoissa tuli mukaan joukkuekilpailu. Barcelonan kisoissa otettiin käyttöön yleisöystävällisempi olympiakierros, jossa kilpailtiin karsintakierroksen jälkeen ampuja ampujaa vastaan. Mallia on kehitetty vaiheittain nykyiseen sarjavoittopisteisiin pohjautuvaan malliin vuoden 2012 Lontoon kisoihin. Muutoksilla on haettu lajiin nopeutta ja viihdyttävyyttä mutta ennen kaikkea mahdollisuutta helpompaan televisiointiin. Siinä onkin onnistuttu, sillä jousiammunnasta on tullut olympialaisten yksi seuratuimmista yksilölajeista.

Menestynein maa vuoden 1972 jälkeisissä olympialaisissa on ylivoimaisesti Etelä-Korea 34 mitallilla. Maa on suorastaan dominoinut viime aikojen kisoja. Toisena listalla on Yhdysvallat, ja Suomi keikkuu komeasti listan kuudentena neljällä mitallillaan.

Alla oleva videopätkä on Moskovan olympialaisista, joissa Tomi Poikolaisesta tuli nuorin suomalainen kesäkisojen olympiavoittaja 18-vuotiaana.
 

Paralympialaiset

Jousiammunta on kuulunut alusta asti vammaisurheilun paralympialaisten ohjelmaan. Ensimmäiset kisat järjestettiin vuonna 1960. Jousella ammutaan sekä henkilökohtaisissa, että joukkuekilpailuissa. Urheilijat luokitellaan vamman vaikeusasteen mukaan ja jousiatyyppinä ammutaan tähtäinjousen lisäksi myös taljajousella.

Suomen Jere Forsberg ampui avoimessa taljaluokassa kultaa vuoden 2012 Lontoon kisoissa. Tämän lisäksi Suomella on paralympialaisista viisi kultamitalia, kuusi hopeaa ja kolme pronssia vuosilta 1976-1996.

Alla olevalla videolla on Jere Forsbergin kultaottelu vuoden 2012 paralympialaisissa.